Hovilan historia

Ratsumestari Hans Ramsay palveli ansiokkaasti Ruotsia sen suurvallan aikaisissa sodissa 1600-luvun alkupuoliskolla. Niinpä hän sai läänityksenä Someron Ihamäestä kolme taloa. Yhteen niistä Ramsay perusti säterikartanon v. 1611. Myöhemmin hänen omistukseensa tuli myös 1580-luvulla Ihamäkeen perustettu Stubbe-suvun rälssitila ja v. 1642 hän osti Ihamäen jäljellä olevat talot.

Hans Ramsay oli tunnettua skotlantilaista aatelissukua. Hänen ensimmäinen puolisonsa Elin Andersdotter (k. 1630) oli ajan mahtimiehen Halikon Puotilan kartanon herran, Anders Larssonin, tytär. Anders Larsson omisti enimmillään jopa 60 % Someron taloista. Niinpä Ramsay sai appensa perintönä vv. 1613 – 1630 rälssitiloja Pitkäjärven, Kimalan, Sylvänän ja Pajulan kylistä. Ramsayn toinen puoliso oli tunnettua suomalaista sukua oleva Elin Stålhandske.

Hovilassa, jota kutsuttiin myös Ihamäen kartanoksi,  on Hans Ramsayn aikaan eletty loisteliaasti. Elämänmeno poikkesi muista kartanoista siinä, että omistajat itse asuivat talossa. Hans Ramsayn aikaan Hovilassa pidettiin suorastaan pienimuotoista hovia, sillä palveluskuntaa oli kaikkiaan lähes kaksikymmentä. Sisäpalveluskuntaan kuuluivat mm. kirjurin ja kutojan lisäksi kolme mies- ja naispalvelijaa. Tuona aikana oletetaan kartanon Hovila-nimen syntyneen, vaikka myös Ihamäen kartano-nimitystä käytettiin.

Hans Ramsayn ja Elin Stålhandsken tytär Elin peri puolisonsa Anders Munck af Sommarnäsin (Palikaisten kartanon omistaja) kanssa Hovilan 1660-luvulla. Munck oli vaikutusvaltainen sotilas, lopuksi Viipurin jalkaväkirykmentin päällikkö, jolla oli ilmeisesti läheiset suhteet Ruotsin hoviin, sillä hän sai kunnian olla kantamassa Ruotsin kuningas Kaarle X haudan lepoon v. 1660.

Myöhemmistä omistajista myös everstiluutnantti Alexander Wilhelm Ramsay (k.1762) oli urhea sotilas, joka osallistui mm. suureen Pohjan sotaan. Kartano oli Ramsayn ammattisotilassuvun hallussa vuoteen 1769.

1700–1800-lukujen vaihteessa kartano vaihtoi melko useasti omistajaa. Omistajista luutnantti Reiher ei menestynyt, vaan joutui myymään tilan puolikkaat eri omistajatahoille. Kartanon toisen puolikkaan osti v. 1776 Eerik Niilonpoika Heikkilä Kiskosta. Hänen jälkeensä tämän puolikkaan peri poika Eerik Hellstedt. V. 1778 toisen puolikkaan omistajaksi tuli muutamaksi vuodeksi Ruotsin hovipiireihin kuulunut vapaaherratar Anna Charlotta von Düben (1783) ja hänen perillisensä.

Isojaon kartta 1774, Maanmittaushallitus

Isojaon jälkeen kartanon molemmat puolikkaat osti v. 1792 kapteeni Gustaf Jägerhorn af Spurila, mutta jo v. 1796 hän teki kaupat Kimalan kartanosta kapteeni Carl Johan Munckin kanssa, joka puolestaan osti Hovilan. Omistajat siis ikään kuin vaihtoivat kartanoita. Munckin kuoltua kartanon peri v. 1815 hänen leskensä Lovisa Albertina, omaa sukua de Pont, Someron Lahden kartanon ja Åvikin lasitehtaan omistajan tytär.

Munckien aikaan Hovilan kartano toi puutarhoineen ilmeisesti uutta ilmettä maisemaan ja seudun elämäntapaankin, sillä vielä rouva Munckilla mainitaan olleen palveluksessaan mm. puutarhuri ja puutarharenkejä. Hovilan puutarhasta on tosin maininta jo kapteeni von Essenin myyntipuheista (omisti lyhyen aikaa Hovilan) jo mainitulle luutnantti Reiherille v. 1770. Tuonaikaiset maininnat omenien ja muiden puutarhatuotteiden myynnistä Turun torilla lienevät hieman myyjän liioitelmia, koska niistä myöhemmin jouduttiin kiistelemään. Puutarhaviljelyn tiennäyttäjä kartano lienee kuitenkin ollut tuohon aikaan.

Munckin lapsista ei kukaan halunnut ottaa kartanoa haltuunsa, joten Hovilan historia tunnettujen sotilassukujen kartanona päättyi tähän. Munckin suvun jäsenet muuttivat Ruotsiin. Yhdestä heistä, Ebba Munckista, tuli prinssi Oscarin puoliso.

Someron pitäjänkartta 1842, Maanmittaushallitus

Munckin perikunnalta Hovilan kartano siirtyi v. 1825 kaupalla ratsutilallinen Gabriel Nikanderille, joka myi Someron Jurvalan kartanon ja muutti Hovilaan. Häneltä kartano periytyi pojalle Gustafille v. 1843. V. 1854 vaihtui jälleen omistaja, kun siviili-insinööri Axel Heimbürger (Lepaan kartanon omistajan poika) osti Hovilan. Tähän aikaan omistajat vaihtuivat vilkkaasti, sillä jo v. 1861 August Nylund tuli kartanon isännäksi. Hänen jälkeensä kauppias Elmgren osti Hovilan v. 1873 ja isännöi kartanoa vuoteen 1876. Tuolloin kartano päätyi nykyiselle omistajasuvulle, kun Johan Viktor Johansson (Yrkkö) Someron Hirsjärveltä osti Hovilan ja otti nimekseen Hovila.

1700-luvun lopusta lähtien Hovilan kartanon omistaja oli vaihtunut useasti. Viktor Hovilasta kartano sai omistajan, jonka aikana kartanoa hoidettiin aktiivisesti. Hänen aikanaan mm. laajennettiin päärakennusta 1870-luvun lopussa ja rakennettiin pihapiiriin syytinkitaloksi ns. mamman rakennus 1880-luvulla, jota laajennettiin vuosisadan vaihteessa.

Viktor Hovilasta kartanoon tuli isäntä, jolle tavanomainen ei riittänyt. Rohkeutta ja kunnianhimoa osoitti jo kartanon osto. Pienemmistä oloista tulevana hän uskalsi ottaa huomattavasti lainaa hankkiakseen melkein tuhannen hehtaarin kartanon.

Päärakennuksella oli tuolloin mittaa melkein 30 metriä, mutta se ei Viktorille riittänyt, vaan hän rakensi yli 10 metriä lisää. Lisärakentamiseen liittyi varmasti myös hänen ajatuksensa tehdä Hovilasta käräjätalo. Niinpä siellä pidettiin käräjiä, velkojien kuulemisia ja muita virallisia tilaisuuksia v. 1879 -1900. Käräjiin tarvittiin iso käräjätupa ja sellainen rakennettiin.

Päärakennuksen laajennuksen yhteydessä sitä myös komistettiin remontoimalla ja samalla huonejärjestystä muutettiin. Päärakennuksen lähes joka huoneesta löydetyt kattomaalaukset, järjestyksessä toiset talon historiassa, on todennäköisesti teetetty hänen toimestaan.

Komea kivinavetta mainitaan rakennetun v. 1875, mutta ilmeisesti se on tehty vasta Hovilan isännyyden aikana 1870-luvun lopulla.

Viktor Hovila oli huomattavasti tavanomaista toimeliaampi tilanomistaja, joka liiketoimillaan hankki lisävarallisuutta. Lisäksi hän osallistui aktiivisesti yhteisten asioiden hoitoon – mm. osallistumalla kouluhallinnon luottamustehtäviin ja edistämällä köyhien hoitoa.

Viktor Hovilan ja hänen Juho -poikansa aikana Hovilan kartanosta kehittyi Hovilan suvun kantatila. Viktor Hovilan vanhimmasta pojasta Juhosta tuli Hovilan isäntä v. 1907 ja hän isännöi vuoteen 1940. Hänen veljelleen Kaarle Hovilalle hankittiin Hirsjärven pohjoisrannalta Vanhalan tila, Mikko Hovilasta tuli Pajulan Korven isäntä ja Kustaa Hovila isännöi Vilukselan Vitkaa.

Juho Hovilan pojat pantiin opin tielle, mutta heistä kaikista tuli isojen tilojen isäntiä, Aarne Hovilasta Hirsjärven kartanoon ja Yrjöstä Hovilasta lohottuun Mustjokeen. Kainosta tuli Hovilan isäntä v. 1940. Isännyys päättyi kuitenkin lyhyeen, kun hän kaatui 28-vuotiaana luutnanttina jatkosodan ensimmäisissä taisteluissa 29.9 1941.

Kaino oli ehtinyt solmia avioliiton lokakuussa 1940 Aune Avellanin kanssa. Avioliitosta syntyi Pirjo-tytär helmikuussa 1942: hän ei siis ehtinyt nähdä isäänsä.

Kainon kuoleman jälkeen Hovila siirtyi hänen alaikäiselle tyttärelleen ja Aune-äidille. Aune Hovila joutui nuorena emäntänä ottamaan vastuun kartanon asioiden hoidosta. Pirjon alaikäisyyden aikana hänen virallisena uskottuna miehenään toimi setä, Alpo Hovila.

Aune Korvenojan (ent. Hovila) ja hänen tyttärensä Pirjo Hovilan kuoleman (v. 2006 ja 2007) jälkeen Hovila siirtyi v. 2008 Arja ja Matti Torkkomäen omistukseen. Arja Torkkomäki on tilasta puolet omistaneen Aune Korvenojan tytär. Nykyisillä omistajilla on kahdenkertaiset sukusiteet Hovilaan, sillä Juho Hovilan vaimo, Edla, oli omaa sukua Torkkomäki, Matin isoisän sisko.

Viktor Hovilan aikaan Hovilan kokonaispinta-ala oli 960 ha. Juhon isännöidessä pinta-ala kutistui n. 400 hehtaariin. Sodan jälkeen pinta-ala puolittui n. 200 hehtaariin. Nykyisin Hovilan pinta-ala on noin 100 ha.

Valokuvat: 1. Juho ja Edla Hovila perheineen v. 1910. 2. Hovilan päärakennus v. 1910 Signe Branderin kuvaamana. 3. Kivinavetta v. 1930: rakentamisajankohta 1870-luvun loppu, laajennus v. 1952 arkkitehti Leevi Aarnion piirustuksin.